Saarna Karunan kirkossa 5.7.2020

Posted Posted by Vesa Tuominen in Artikkelit     Comments Kommentit pois päältä artikkelissa Saarna Karunan kirkossa 5.7.2020
heinä
8

Johannes 8:2-11

Eräs mies käveli kaupungilla. Hän kulki ohi nuhruiselta vaikuttavan, tupakansavulta tuoksuvan pubin. Tuonne en ainakaan mene, minulla on omat klubini, mies ajatteli. Häntä vastaan tuli räikeästi pukeutuneita nuoria. Mautonta, mies ajatteli. Minulla on mittatilauspukuni.

Laitakaupungilla mies tankkasi autonsa. Tuohon hienhajuiseen huoltoaseman baariin en menisi kahville. Minulle maistuu vain capuchino ja cafe latte, hän pohti.
Joen rannassa oli paljon kaksipyöräisiä. Mies katsoi noita moottoripyöräkundeja. Nuo nahkatakkikaverit ovat elämää pakenevia hurjastelijoita. En halua kuulua heihin. Minulla on parempia harrastuksia. Hän meni omaan kotitemppeliinsä, avasi radion ja uppoutui image-lehden tarinoihin. Olen sentään kultivoitunut, hän ajatteli. Mutta kolkutteliko tyhjyys jo täydellisen jäljittelyelämän ovella?

Oliko kertomus totta? Voit arvailla sitä. Mutta se voisi olla hyvinkin totta, ehkä vähän eri muodoissa riippuen ihmisestä.

Kulkiessani nuorena merimiespapin tehtävissä epämääräisissä satamakortteleissa kohdaten monenlaisia riippuvuuksia omaavia henkilöitä, mietin, miten elämä oli johtanut heidät noihin inhimillisesti katsoen surkeisiin tilanteisiin, epätoivoon ja tarkoituksettomuuteen.

Sitten pysähdyin meren rantaan ja katsoin itseäni. Mietin omia riippuvuuksiani. Enkö minäkin ole haavoittunut, rakkautta kaipaava kuten nuo tapaamani ihmiset. Enkö minäkin kaipaa hyväksyntää, arvostusta. Eikö meistä jokainen kaipaa hyväksyvää, anteeksiantavaa rakkautta.

Raamatun tekstimme kuvaa aviorikoksesta kiinniotettua naista, jonka fariseukset ja lainoppineet toivat temppeliin. He yrittivät saada Jeesuksen ansaan. Jos Jeesus antaisi lievemmän tuomion naisen rikoksesta kuin mitä juutalainen laki vaatisi, hän rikkoisi lakia.
Mutta mitä teki Jeesus. Hän kumartui kirjoittamaan hiekkaan ja noustuaan ylös totesi; ”Se teistä, joka ei ole tehnyt syntiä, heittäköön ensimmäisen kiven”.

Kirjoittaessaan hiekkaan Jeesus kenties kirjoitti Mooseksen kirjan ohjeen: silminnäkijätodistajien on heitettävä ensimmäiset kivet. Kukaan ei uskaltanut. Kukaan ei ollut synnitön eikä jäänyt paikalle. Jeesuskaan ei tuominnut naista.

Jeesus antoi vapauttavan tuomion. Nainen sai Jeesukselta hyväksynnän, rakkauden ja anteeksiannon. Jeesus ei kumonnut lainopettajien ja fariseusten näkemystä lain rikkomuksesta. Sanoessaan naiselle, ”älä enää tee syntiä”, hän vahvisti naisen tehneen väärin mutta antoi anteeksi ja hyväksyi naisen, joka katui tekojaan. Jeesus lausuu totuuden rakkauden sävyttämänä. Tultuaan hyväksytyksi nainen osasi rakastaa muita paljon enemmän. Hänestäkin tuli Jeesuksen opetuslapsi. Miten aviorikoksen toiselle osapuolelle eli miehelle kävi, siitä ei tekstimme kerro mitään.

Entäpä sinä. Mitä sinä tarvitset? Etkö sinäkin kaipaa hyväksyntää rakkautta ja anteeksiantoa. Kun tulee rakastetuksi, voi myös itse rakastaa. Elämälle löytyy suunta ja tarkoitus. Näin kirjoitti aikanaan psalmin kirjoittajakin psalmissa 23. Uskalla siis tulla Jumalan eteen sellaisena kuin olet. Kun alat eheytyä, voit kenties auttaa muitakin löytämään eheytymisen lähteen, iankaikkisen Jumalan.

Jumalalle ei ole meikäläisiä ja heikeläisiä. Kaikki kelpaavat Hänen joukkoonsa, kunhan tunnustavat rikkomuksensa ja ottavat Jumalan armon vastaan. Me emme tule hyviksi voidaksemme tulla uskoon. Tarvitsemme Jumalan armoa. Toisin sanoen tunnustamme vajavaisuutemme; että tarvitsemme Jeesuksen sovitustyön, ristinkuoleman ja ylösnousemuksen tuoman anteeksiantavan rakkauden osaksemme.

Kovin monenlaisista taustoista tulivat Jeesuksen opetuslapset omaten monen tyyppisiä inhimillisiä heikkouksia. Useimman heistä elämä ei ollut mikään menestystarina mutta kohdattuaan Jeesuksen ja saadessaan Helluntaina Jumalan Pyhän hengen he julistivat rohkeasti evankeliumia kaikkialle silloiseen tunnettuun maailmaan. Jeesuksen oppilaat tunnistivat heikkoutensa mutta myös vahvuutensa Jumalan yhteydessä. He kykenivät rohkaisemaan heikkoja, elämässään epäonnistuneitakin ihmisiä, koska olivat itse käyneet läpi samoja asioita.

Kun olemme itse saaneet anteeksi, emme niin helposti asetu toisten tuomariksi. Väärin tekemisiin ja rikoksiin on puututtava mutta toisten turha arvostelu ei johda mihinkään. Jeesus antaa esimerkin: lähimmäistä tulee kunnioittaa ja rakastaa. Siinäpä on meille haastetta kerrakseen.
Siunattua kesää sinulle!

Vesa Tuominen
kirkkoherra

Viimeisimmät artikkelit

Arkisto