Poikkeukselliset olosuhteet muuttavat ihmisen käyttäytymistä

Posted Posted by Vesa Tuominen in Artikkelit     Comments Kommentit pois päältä artikkelissa Poikkeukselliset olosuhteet muuttavat ihmisen käyttäytymistä
touko
22

Poikkeusolojen vallitessa kaikki muuttui. Näkymätön virus vaikutti jokaisen päivittäiseen elämään enemmän tai vähemmän. Olen seurannut ihmisten käyttäytymistä ja kuulemani ja näkemäni perusteella todennut sen olevan hyvin erilaista ihmisestä riippuen.

Osa hamstrasi toiletti- ja talouspaperia mahdottomat määrät. Jotkut ostivat ruokaa varastoon moniksi kuukausiksi. Desinfiointiaineet loppuivat epidemian alussa kaupoista. Jopa hammastahna loppui. Moni pelkäsi tartuntaa ja se on toki ymmärrettävää. Pelkoihin liittyi osalla ylireagointia. Osalla työpaikoista ilmapiiri kiristyi; epäiltiin muun muassa työtoverin saaneen tartunnan, vaikkei varsinaisia perusteita ollut. Toki oireettomia kantajia on.

Mielenterveysongelmat lisääntyivät. Alkoholin käyttö lisääntyi. Itsemurhia tehtiin keväällä enemmän. Liikennekäyttäytyminen on muuttunut aggressiivisemmaksi. Joku näpisteli toisen pihalta koriste-esineitä. Sitten oli niitä, jotka halusivat auttaa muita. Monet hoito- ja pelastusalan ihmiset tekivät pitkiä päiviä, samoin poliisin ja eri turvallisuusalojen edustajat. Opettajat venyivät äärimmilleen. Yrittäjät keksivät taloudellisesti vaikeassa tilanteessaan uusia mahdollisuuksia palvelujen tuottamiseksi.

Toisesta välittäminen lisääntyi. Kriisi nosti kenties esiin ihmisen pohjimmaisen luonteen. Sanotaan, että hyvä antaa vähästäkin, paha ei paljostakaan. Itsekkyys lisääntyi ja vastakkaisesti auttamishalu ja toisen huomioiminen kasvoivat.

Filosofi Esa Saarinen sanoi eräässä televisiohaastattelussa pitäytyvänsä perhettä tärkeänä ja hyvänä elementtinä. Hän totesi ihmisen perheessä voivan kokea tulevansa omana itsenään rakastetuksi ja hyväksytyksi. Miten tärkeää onkaan kokemus, että minut voidaan edes jossakin hyväksyä sellaisena kuin olen kaikkine puutteineni ja vahvuuksineni.

Tämä on ihannetilanne perheessä. Kaikissa perheissä se ei toteudu ja osalla ei ole ydinperhettä. Yksin elävistä osalla yksinäisyys lisääntyi ja osalla perheistä ongelmat kasvoivat ja avioerojen määrä kasvoi. Lapset ahdistuivat ja vanhemmat eivät osanneet tai kyenneet käyttää saamaansa aikaa oikein. Silti jokaiselle on tärkeää kuulua johonkin. Tämän seikan on vallitseva kriisi osoittanut entistä voimakkaammin. Ikääntynyt väestö on kärsinyt liikkumisrajoituksista ja yksinäisyys on lisääntynyt heidän keskuudessaan. Yksinäisyyttä ovat tunteneet kaiken ikäiset.

Voisiko yksi mahdollisuus yhteisöllisyyden kokemiseen olla toisen auttaminen? Ihmiset reagoivat nopeasti sosiaalisenmedian kautta muodostettuihin auttaviin palveluihin. Avattiin ilmaisia keskustelulinjoja. Seurakunnat taltioivat tai striimasivat jumalanpalveluksensa katsottavaksi netissä. Ostoksia vietiin kotiovelle. Ravintolat alkoivat myydä noutoannoksia. Erilaisia konsertteja ooppera- ja operettiesityksiä saattoi myös katsoa netissä.

Epidemia ei vielä ole ohi ja siksi jokainen voi myös henkilökohtaisesti vaalia yhteisöllisyyttä omilla resursseillaan. Puhelinsoitto tai tekstiviesti voi piristää sen saajaa ja merkitä paljon. Käytännön auttaminen kuten kaupassa käynti tai pieni talkoomuotoinen toiminta voi auttaa toisen arkea. Auttajakin kokee olevansa merkittävä toiselle.

Itselleni merkittävää on työni lisäksi ollut läheisen puhelinsoitto tai viesti, mahdollinen tapaaminen, rohkaisevat sanat. Toisen kuunteleminen, läsnäolo voi olla ratkaisevaa vakavien huolien keskellä. Hymykin voi rohkaista. Me kaikki tarvitsemme toisiamme. Pitäkäämme huolta tosistamme!

Vesa Tuominen

Viimeisimmät artikkelit

Arkisto