Puhe 1.9.2019 Motoristikirkossa Pyhän Jaakobin kirkossa

Posted Posted by Vesa Tuominen in Artikkelit     Comments Kommentit pois päältä artikkelissa Puhe 1.9.2019 Motoristikirkossa Pyhän Jaakobin kirkossa
syys
5

Mitä sinulle kuuluu? Onko kaikki hyvin? Ne ovat tyypillisiä kysymyksiä, joita esitämme kun tapaamme jonkun tutun ihmisen. Ennen kuin kysyt, mieti, olisiko sinulla aikaa kuunnella, mitä hänelle oikeasti kuuluu, jos hän alkaisi vastata.

Me oletamme toisinaan tuntevamme toisen elämän paremmin kuin mitä se tosiasiasiassa on. Sorrumme myös vertailemaan itseämme muihin. Olen parempi kuin tuo toinen. Noin en ainakaan toimisi jne. Tosiasiassa voimme arvioida vain itseämme ja muuttaa vain omaa käytöstämme, emme toisen.

Silti niin helposti näemme sen virheen toisessa, jota itsessämme emme suostu havaitsemaan. Arvostelemme toista mutta suljemme silmämme omilta puutteiltamme. Monen käytöksen takana voivat olla henkilökohtaiset vaikeudet tai ongelmat.

Mutta menemme takaisin päivän tekstiin. Vertaus Fariseuksesta ja Publikaanista, tullimiehestä ja veronkantajasta, osoittaa ylpeän ja itsevarman vastakkain alastoman omanarvon tunnon puuttuvan kanssa. Fariseus arvosteli publikaania tämän elämäntavoista, epärehellisydyetsä ja kehui omaa uskonnollisuuttaan. Esimerkki on räikeä. Mutta entäpä me sinä ja minä, mitä me teemme. Olemmeko yhtään parempia kuin tekstimme Fariseus?

Vahva arvokeskustelu ja vapauden kaipuu alkoivat toisen maailmansodan jälkeen ja kiihtyi 1960-luvun lopulla. Easy Rider – niminen elokuva nosti vapauden kaipuun huippuunsa. Etsittiin vapautta ilman rajoja pyrkien kuitenkin rauhaan ja rakkauteen.  Elokuvassa huumeiden käyttö ja varkaus olivat sallittuja mutta ei ihmisten tappaminen, johon perinteisten arvojen kannattajat Yhdysvaltojen etelävaltion edustajat sortuivat. Meillä Suomessa ei menty näin pitkälle. Osa nuorista kapinoi lakia vastaan ylinopeudella ja keskinäisillä nujakoinneilla. Jouduttiin virkavaltaa vastaan. Oli lain puolustajat ja rikkojat. Molemmat ääripäät kohtasivat muun muassa moottoripyöräjengien ja poliisin välisissä yhteenotoissa myös meillä Suomessa. Kysymys ei kuitenkaan ollut järjestäytyneestä rikollisuudesta vaan nuorten kapinasta yhteiskuntaa vastaan. Viime kädessä haettiin huomiota ja hyväksyntää kylläkin kyseenalaisin keinoin. 

Me tämän päivän motoristit olemme paremminkin perinteisiä työssä keskiluokkaisia lainkuuliaisia ihmisiä. Olemme samaa väkeä kaikki riippumatta ammatista, yhteiskunnallisesta arvoasemasta tai koulutuksesta. Maantiellä vastaan tullessa yleensä käsi heilahtaa tervehdykseen. Siitä tunnistamme olevamme samaa suurta perhettä. Joku ei tervehdi vastaan tullessa ja hänellä on siihen omat syynsä.

Mekin sorrumme vertailemaan ja arvostelemaan muita muistamatta, että meilläkin on ollut omat kasvukipumme nuorena. Pohdimme, miten toinen elää. Katsomme hänen ulkonäköään, kenties elämäntapoja. Saatamme jopa verrata, millä pyörällä toinen ajaa. Kuka on nopein vaikka maantie ei ole kilparata.

On kyykkypyörät, matkapyörät customit, kahvilaraserit. On japsistarat, harrikkamiehet ja brittipyörien harrastajat. Meidät voi vallata näköalattomuus ja itsekeskeisyys, kuten Fariseuksen laita oli. Vain oma itse on tärkeä.

Silti meidät on luotu toisiamme varten.  Erityisesti tämän päivän nuoret kaipaavat tukea. He eivät kaipaa arvostelua. Se on hyödytöntä.  Sen sijaan he kaipaavat rinnalla kulkijaa ja ohjaajaa. Meillä aikuisilla, jotka saimme kasvaa hiukan rauhallisemmassa maailman tilanteessa ainakin Suomessa, on mielestäni velvollisuus tukea ja auttaa varsinkin syrjäytymisvaarassa olevia nuoria. Apumme voi olla hyvinkin kallisarvoista, on se sitten taloudellista tai henkistä tai molempia. Voisitko sinä olla tukihenkilönä jollekin nuorelle? jollekulle nuorelle?

Jokainen kohtaaminen on ainutkertainen. Viime vuoden syyskuusta tähän päivään on kulunut vuosi ja useita motoristeja on joukostamme poissa. Osa on kuollut liikenneonnettomuuksissa, osa sairauksiin tai muulla tavalla. Muistamme heidän muistoaan minuutin hiljaisuudella.

He ovat poissa keskuudestamme mutta me jatkamme elämäämme. Useimmat meistä ovat siinä ikävaiheessa, että ymmärrämme ihmiselämän ajan rajallisuuden. Isoissa ryhmissä keskustelut suuntautuvat usein arkisiin asioihin, pyörien ominaisuuksiin, tehtyihin moottoripyöräretkiin.

Hyvä näin. Olen pannut merkille, että pienemmissä ryhmissä puhumme paljon vakavammista asioista. Mielessä on läheisen sairaus tai äkillinen kuolema, huoli omasta terveydestä tai tulevaisuudesta. Kyselemme kenties elämän tarkoitusta. Onko tässä mitään mieltä, kun päivät ovat yksitoikkoisia ja harmaita. Yksinäisyys valtaa mielen.

Voi olla niinkin, että tavoittelemme aistillista nautintoa ja elämäniloa. Hankimme erilaisia tavaroita ympärillemme. Pyrimme siihen, että elämämme on toimeliasta. Kaikki tämä kuuluu elämään, mutta jos elämänne jää vain näiden edellä mainittujen seikkojen varaan, voi se tuntua turhalta ja merkityksettömältä. Mikään tavara tai saavutus tai menestys ei korvaa läheisyytemme tarvetta. Kaipaamme lähelle toista ihmistä. Haluamme kuulua jollekulle, löytää elämänkumppanin ja rakastaa häntä kokien myös vastarakkautta.

Saarnaaja sanookin Raamatun Vanhassa Testamentissa: ”Turhuuksien turhuus, kaikki on turhuutta”. Hän toteaa kuitenkin, että elämä välttäen äärimmäisyyksiä voi olla hyvää. Jo nuoria hän varoittaa. ”Iloitse nuorukainen nuoruudessasi. ja sydämesi ilahduttakoon sinua nuoruusikäsi päivinä; mutta tiedä: Jumala tuo sinut tuomiolle tästä kaikesta”.

On siis valittava elämän suunta ja jo nuorena on syytä miettiä mihin elämänsä perustaa. Kirkkoisä Augustinus sanoi: ”Sydämeni on levoton, kunnes se löytää levon sinussa”.

Me emme ole hyviä tai pahoja kuten Fariseus väitti publikaanista. Me olemme Jumalan tahtoa vastaan rikkoneita, syntisiä ihmisiä kaikki. Jumala kutsuu jokaista yhteyteensä; ehkä juuri tänään erityisesti sinua. Elämäsi ei ole tylsää ja väritöntä Jumalan yhteydessä vaan täynnä haasteita. Jumalan yhteydessä pääsevät elämän hevosvoimat valloilleen! Anna Jumalan Pyhän Hengen täyttää mielesi ja sydämesi. Anna Hänen johtaa sinua. Tartu tilaisuuteen ja rukoile, että eläisit täyttä elämää Jumalalle kunniaksi lähimäistäsi auttaen!

Vesa Tuominen

Viimeisimmät artikkelit

Arkisto