Luterilaisuuden luoma kulttuuripohja

Posted Posted by Vesa Tuominen in Artikkelit     Comments Kommentit pois päältä artikkelissa Luterilaisuuden luoma kulttuuripohja
marras
6

Luterilaisuuden luoma kulttuuripohja luther
Itsenäinen Suomi täyttää sata vuotta.
Vietämme myös reformaation juhlavuotta.
Viisisataa vuotta sitten Martti Luther naulasi aneiden vastaiset teesinsä Wittenbergin linnan kirkon oveen. Paavin liikkeelle laskemat aneet Pietarin kirkon rakentamista varten herättivät uskonpuhdistajassamme reaktion: Ihminen ei pelastu tekojensa eikä ansioidensa, eikä varsinkaan rahalla ostettujen aneiden kautta.

Yhteiskuntamme on protestanttisen (luterilaisen) kulttuurin läpäisemä. Työntekoa ja rehellisyyttä on korostettu aina Suomessa. Äiti on keskeinen henkilö perheessä. Isään on myös totuttu luottamaan; Hän puhuu totta ja luo turvaa perheen jäsenilleen. Aina näin ei ikävä kyllä tapahdu. On keskusteltu siitä, onko aikuisuus kateissa? Mikä saa aikuisen käyttäytymään kuin uhmaikäinen lapsi?

Jos lapsi ei saa olla lapsi, elää lapsuuttaan ennen aikuistumistaan, voi se aiheuttaa ongelmia myöhemmin elämässä. Joku kokee yksinäisyyttä, joka juontaa lapsuuden hylkäämiskokemuksesta. Toinen saattaa käyttäytyä epäystävällisesti vaikkapa kaupan kassajonossa purkaen ahdistustaan. Kysymys kuuluukin: miten löydän turvallisen isän, Jumalan, jos oma isä ei edustanut turvallisuutta, ei ollut läsnä. Siihen tarvitaan paljon rakkautta ja joskus myös keskusteluterapiaa.

Kenenkään vanhemmat eivät ole täydellisiä ja vaikuttaa siltä, että heille asetetut vaatimukset voivat myös tuntua kohtuuttomilta. Toisaalta vanhemmat, jotka rakastavat perhettään, yrittävät parhaansa mukaan täyttää tehtävänsä. Luther korostaa, että isä on vastuussa perheensä hengellisestä kasvatuksesta. Usein iltarukous tai puhe Jumalasta jää äidin tai isoäidin tehtäväksi.

Täydellisiä emme ole. Luterilaisessa uskossa ihmisen katsotaan olevan samalla kertaa syntinen ja silti Jumalalle kelpaava. Usko Jumalaan riittää syntejään katuvalle. Parannuksen tekoon Raamattu kehottaa meitä. Jumala tulee täydelliseksi meidän heikkoudessammekin. Hänelle riittää meidän aito katumuksemme ja pyrkimyksemme etsiä Hänen tahtoaan elämässämme. Koska Jumala on täydellinen, mekin tulemme omassa epätäydellisyydessämme täydellisiksi Hänen lähellään, Hänen yhteydessään.

Uskoa ei korosteta suomalaisessa arkipäivän elämässä. Uskon kaipaus on silti syvällä monen sydämessä. Jumalaa etsii meitä läheltä ja kaukaa. Uskomme voi olla haparoivaa. Se on silti uskoa.

Jeesus sanoi aikanaan: ”Te tulette tuntemaan totuuden ja totuus tekee teistä vapaita”.  Vain Jumalan totuus vapauttaa ihmisen ja Jumala edellyttää totuutta ihmiseltä kaikessa; suhteessa Häneen, ihmisten välisissä asioissa, arkipäivän tilanteissa.

Miksi on niin vaikeaa joskus puhua totta? Ehkä pelkään loukkaavani toista. On silti parempi puhua suoraan kuin selän takana, eikö niin? Totuus, joka lausutaan ilman rakkautta toiseen voi haavoittaa häntä. Rakkaudessa lausuttu totuus sekä rikkoo että parantaa.

Rakkaus ja totuus kohtaavat hyvin harvoin yhdessä paikassa samalla kertaa. Historia tuntee yhden henkilön jonka yhteydessä näin tapahtui. Hän on Jeesus, Kristus. Hän julisti evankeliumia rakastavasta Isästä, Jumalasta. Totuus Jumalan edessä rikkoo kovan ulkokuoren ja paljastaa väärän, synnin. Se parantaa haavoitetun, syntisen ihmisen, joka katuu tekojaan. Luther korosti sitä, että ihminen pelastuu yksin armosta, Jeesuksen, Kristuksen sovitustyön tähden.  Usko Jumalaan puolestaan synnyttää hyviä tekoja.

Meitä kehotetaan rakastamaan kaikkia ihmisiä myös heitä, jotka tuntuvat meistä vaikeilta. Hekin voivat muuttua kuten itse kukin meistä rakkauden avulla. Olkaamme rehellisiä. Pysykäämme siis totuudessa. Totuus löytyy, kun elämämme käsikirjoituksessa toteutuu Jumalan meille itse kullekin antama suunnitelma. Rakastakaamme Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistämme kuin itseämme.

Vesa Tuominen
kirkkoherra

 

Viimeisimmät artikkelit

Arkisto