Puhe motoristikirkossa 3.9.2017

Posted Posted by Vesa Tuominen in Artikkelit     Comments Kommentit pois päältä artikkelissa Puhe motoristikirkossa 3.9.2017
syys
4

sdr

Vietämme Suomen itsenäisyyden satavuotis-juhlaa. Suomalaisuus on syntynyt paljon aiemmin. Vuodet kuluvat ja kesät toisensa jälkeen. Takana on jälleen yksi ajokausi.  Tosin osa meistä jatkaa vielä lokakuussakin ajamista. Miten kesä on mennyt? Tuliko paljon kilometrejä? Missä kävit?

Näitä kyselemme ja kenties haikeina odotamme tulevaa kesää ja sen tuomia mahdollisuuksia. Motoristi haluaa tuntea vapautta ajaessaan; motoristin vapautta kuvataan elokuvissa ja kirjoissa, sitä haetaan myös todellisessa elämässä. Elämä on usein kovaa, arkipäivän aherrusta, joskus yksitoikkoiseltakin tuntuvaa.

 

Aina, kun tuntuu tylsältä, on hyvä pysähtyä miettimään miten hyvin asiat ovat. Kun on oikein vaikeaa, ei riitä voimia elämän vivahteiden pohtimiseen. Pyörällä liikkuessa täytyy pään olla kunnossa, mielen kirkkaana. Vain tasapainossa itsensä ja ympäristön kanssa oleva motoristi voi keskittyä ympärillä olevaan liikenteeseen, omaan ajamiseensa.

On hyvä elää reaaliajassa, sillä elämä on suoraa lähetystä. Yhtään elettyä hetkeä et saa takaisin. Menneiden aikojen ja paikkojen kaipaus on inhimillistä. Paratiisi syntyy muistoistamme, sillä vanha kotiseutu, kouluajan kaverit ovat kaikki muuttuneet. Aikamatka kannattaa tehdä ja muistaa hyvät asiat. Ne antavat voimaa nykyhetkeen, jota et pääse pakoon.

Itseään ei voi paeta, eikä elämäänsä loputtomiin. Hector sanoo laulussaan, Yhtenä iltana, paljon.

”Yhtenä iltana pelkonsa
unohtaa vois…
Yhtenä iltana kuoleman pyörteistä pois…
yhtenä iltana ei väisteltäis Jumalaa…
yhtenä iltana ei paettais kuolemaa”.

On sanottu, että jos pelkää kuolemaa, ei uskalla elää. Pahinta on jos pelkää molempia sekä elämää että kuolemaa. Elämän tarkoitus on sen syvin totuus. On uskallettava kuolla, jotta voi elää. Elämä on kuolemista monin tavoin, läheisten ihmisten, asioiden kuolemista, luopumista totutusta…

Jos et kohtaa itseäsi ja omaa sisintäsi, se johtaa löysiin jäähyväisiin elämälle. Seurauksena on itsetuhokäyttäytymistä sen eri muodoissa, ylensyömistä, alkoholin liikakulutusta, lääkeaine- ja huumeriippuvuutta jopa väkivaltaa muita kohtaan.

Itsensä kohtaaminen johtaa aina muutokseen. Vaikka muutos voi joskus tuntua vaikealta, luopuessaan vanhasta voi löytää uutta. Joskus elämässä on vastamäkiä. Silloin sopii vanhan tiibetiläisen miehen ohje hänen ylittäessään Himalajan vuoristoa, joka on maailman korkein. Hän totesi lyhyesti matkan vaikeuksista: ”Laitoin vain jalkaa toisen eteen”. Mekin voimme elää ja kulkea vain hetken tai päivän kerrallaan. Siihen Jumala antaa voiman kun sitä Häneltä rukoilemme. Raamattu puhuu uudesta ihmisestä Jumalan yhteydessä. Kun löydät uskon, olet uusi ihminen. Uudistuminen jatkuu joka päivä ja on ikuista.

Suurin asia onkin kuolemattomuus. Siihen moni pyrkii omilla teoillaan tai suorituksillaan. Näin ei kuitenkaan ole varsinkaan Jumalan edessä. Ihmiset muistavat sinut, ei pelkästään ansioiden ja suoritusten perusteella, vaan erityisesti siitä, millainen olet ollut lähimmillesi, kanssaihmisillesi. Jumalan edessä eivät ansiosi tai suorituksesi tee sinua Hänelle kelvollisiksi, vaikka nekin ovat arvokkaita. Jumalan edessä et voi teoillasi ansaita pelastusta ja syntien anteeksiantamusta. Olennaisinta on uskosi Jeesukseen ristillä kuolleena Vapahtajanasi. (Johannes 3:16). Usko Jumalaan puolestaan synnyttää aidot hyvät teot ja lähimmäisen rakkauden.

Jumalan turvaavalla on aina toivo ja päämäärä elämässään. Jumala ei unohda Häneen turvaavaa. Kaikki ovat Hänelle tärkeitä, juuri sinä nyt.

Jumala muistaa sinut, koska Hän on viitoittanut tien, jota pitkin voit kulkea, elämän tien, joka on Jeesuksen ristin muotoinen. Se tie johtaa elämään ja sillä kohtaat itsesi ja muut, Jumalan todesti. Se tie jatkuu kuoleman jälkeenkin…

Viimeisimmät artikkelit

Arkisto