Luterilainen usko – suorittamistako vai luottamusta Jumalan armoon?

Posted Posted by Vesa Tuominen in Artikkelit     Comments Kommentit pois päältä artikkelissa Luterilainen usko – suorittamistako vai luottamusta Jumalan armoon?
huhti
11

Martti Luther kamppaili pitkään löytääkseen armollisen Jumalan. Hänen suuri löytönsä oli: ”Uskosta vanhurskas saa elää”. Luther lakkasi suorittamasta Jumalan edessä. Hän korosti kuitenkin, että usko synnyttää hyvät teot, vaikka teoilla ei Jumalan edessä ansioita hankita.

Kuinka moni vaatii itseltään liikaa. Kohtaamistani ihmisistä moni kamppailee taakkojensa alla. Elämä on eri tavalla vaativaa kuin aikaisemmin. Tekninen kehitys ei pelkästään vapauta vaan sitoo. Tietokoneaikana on opittava aina vain uusia tietosovelluksia. Keskinäinen kilpailu osaajien välillä kiihtyy työmarkkinoilla.

Moni kaipaa lepoa. Moni haluaisi kuulla myös vapauttavan sanan: Minä olen arvokas aivan omana itsenäni. Minun ei tarvitse koko ajan suorittaa. Armoa kaipaa moni ihmisten ja Jumalan edessä.

Luther totesi että kaikki työ on arvokasta jos se tapahtuu uskossa eikä uskonnollisten ansioiden tähden. Työ on Jumalan antama vocatio, kutsumus.  Rukoillen työtä tekevä ihminen on Jumalan naamio (larva Dei). Larva tarkoittaa myös perhosen toukkaa. Ihminen uudistaa Jumalan luomakuntaa olemalla kutsumuksessaan Jumalan toukka ja naamio.

Sanonta, ”Rukoile ja tee työtä”, on oikea tapa toteuttaa kutsumustaan ja tuottaa siunauksen.

Tukekaamme heitä, joilla on vaikeaa, jotka ovat pudonneet vauhdista. Kulkekaamme rinnalla ja rukoilkaamme heidän puolestaan. Pääsiäisen suuri sanoma on, että Jumalan armo kuuluu meille kaikille.

”Armo täyttää sydämen ja elämän niin kuin valo huoneen. Armo on kaiken alku, ihme. Selittämätön kyllä, mutta yhtä totta kuin sanat, joilla se kerrotaan” (Pia Perkiö: Kohti toisiamme, kohti Sinua).

Viimeisimmät artikkelit

Arkisto