Motoristien kirkkohetki 4.9.2016 Pyhän Jaakobin kirkossa

Posted Posted by Vesa Tuominen in Artikkelit     Comments Kommentit pois päältä artikkelissa Motoristien kirkkohetki 4.9.2016 Pyhän Jaakobin kirkossa
syys
16

mp_04092016

On vuosi 1977. Ajan mutkittelevaa vuoristotietä ylöspäin kohti Interlakenin kylää, Sveitsissä. Edessäni avautuu huikea näköala. Lumihuippuiset Alppien vuorijonot tervehtivät minua kuin sanoakseen:
katso miten kauniita me olemme.

Olen kaukana poissa kotoa. Siltä minusta kaksikymmentävuotiaasta nuorukaisesta tuntuu; ensimmäinen pitkä Euroopan matka uudella moottoripyörällä. Matkan jälkeen moni kysyy miltä tuntui ajaa eri Euroopan maissa. Mikä oli vaikuttavin kokemus matkalla? En osaa vastata. Kaikki on niin erilaista, niin paljon suurempaa kuin kotoiset ympyrät. Silti osaan sanoa, että parasta oli kun pääsin ehjänä kotiin ja lämmitin kotisaunan. Muistona Sveitsin vuoristotieltä oli toki naarmuja uudessa pyörässä ja mustelmia kehossa. Rajusta kaatumisesta huolimatta selvisin pelkällä säikähdyksellä.

Mustelmia sieluuni ei kuitenkaan jäänyt ja paljon matkoja olen moottoripyörällä senkin jälkeen tehnyt. Yksi vaikuttavimpia kokemuksia lienee matka Koillismaalle, Kuusamoon, viime kesänä. Olin suurpetokeskuksessa kuvaamassa Sulo Karjalaista ja hänen karhujaan aivan läheltä.

Kaikilta matkoilta on ollut vaan niin ihmeen hyvä tulla taas kotiin. Mitä kauempana kotoa olen ollut, sitä vahvempina ovat kotoisat muistot tulleet mieleen; ollessani siirtolaispappina Floridan helteessä, Lake Worth:issä, rantasaunan tuoksu, kesäinen koivikko ja HK:n sininen B-luokan ruokamakkara. Lontoossa työskennellessäni merimiespappina kaipasin maaseudun rauhaa ilman liikennevaloja ja ruuhkaisia ihmisvilinästä täyttyviä katuja.

On hyvä palata kotiin. Miksi kotoa on pitänyt lähteä joskus kauaksikin? Kai siksi, että itsenäistyisi. Vieraalla maalla voi toisaalta helposti vieraantua itsestään, paeta itseään. Moni meistä on ajanut pitkän matkan elämässään pyörällä ja saattanut silti ajatella: mitä todella löysin. On hienoa katsella kauniita maisemia ja vanhaa kulttuuria. Mutta jos ei ole itse tasapainossa, on itseään paossa, ei voi sulattaa kaikkea näkemäänsä kovin hyvin.

Minulle kävi niin nuorena. Pakenin itseäni ja kysymyksiäni aina vain uusiin ja erilaisiin, mielestäni haastaviin tilanteisiin. Kun täytän tässä kuussa kuusikymmentä, muistan, että täyttäessäni kolmekymmentä, minun piti koota siitä ikävaiheesta oikein kirja. Kirjassa noin kolmekymppiset ihmiset etsivät vastauksia lähestyessään varhaiskeski-ikää.  Nyt kun olen myöhäiskeski-iässä, huomaan, että olen yhä vastauksia vailla.

Motoristina olen kokeillut useita moottoripyörämerkkejä, tavannut paljon ihmisiä matkoillani ja työssäni, kokenut paljon asioita. Silti elämän suurten kysymysten äärellä minun täytyy pysähtyä kysymään: Kuka olen, mistä tulen, minne menen.

Kirjailija Mika Waltari kirjoitti aikanaan kirjan: Jumalaa paossa. Kirjassa hän kuvaili ravintoloiden ja sen ajan merimieselämän pyörteissä olleen nuorukaisen kokemuksia.  Hän kuvaa itseään: ”Minulla on tunne, että aina uudestaan petin jotain parasta itsessäni. .. Mielenrauha edellyttää…  että oppii sietämään ja hyväksymään itsensä”. Mika Waltari suuri kirjailija ja ihmistuntojen kuvaaja myönsi alastomuutensa elämän edessä. Mitä me, sinä ja minä uskallamme myöntää?

Pakeneminen ei auta. Jumalaa voi yrittää paeta. Elämäänsä voi yrittää paeta. Omaa itseään ei voi loputtomiin paeta. Itselleen ei voi loputtomiin valehdella, uskotella jotain, mikä ei ole totta. Menestyneenkin julkisivun takana voi piileskellä omaa keskeneräisyyttään piilotteleva arka henkilö.

Elämä ottaa kiinni ja velkoo käsittelemättömät asiat kovalla velkasaldolla. Itsensä hyväksyminen on kuin saapuisi pitkältä matkalta kotiin. Tullessaan kotiin, ollessaan todella kotona itsessään voi lakata suorittamasta tai vetämästä roolia.  Raamatun kertomuksen tuhlaajapoika sai kokea saadessaan isänsä rakkauden omasta tuhlailevasta ja holtittomasta elämästään huolimatta. Hän löysi rauhan ja eheyden. Sinäkin voit löytää (Luukas15:11-32).

Tullessasi kotiin voit lakata suorittamasta ja pätemästä, voit hyväksyä itsesi ilman turhia rooleja. Jeesus sanoo, että Hänen Isänsä kodissa on monta asuinsijaa. Jeesus kulki tien edellämme valmistaen sijaa meille Isän kodissa. Jeesus sanoo olevansa: ”Tie, totuus ja elämä”. Lähde sille tielle. Sillä tiellä, et koskaan eksy kun luet suurta tieliikennekirjaa, Raamattua, joka kertoo elämän liikennesäännöt ja suunnan oikeaan, lopulliseen päämäärään.

Viimeisimmät artikkelit

Arkisto