Tervetuloa kotisivuilleni!
Erilainen joulu
Perinteiseen jouluun kuuluu monenlaisia asioita; jouluruuat, kodin koristelu ja joulutervehdykset sekä joulukirkossa käynti. Jouluna perheen lähipiiri kokoontuu yhteen. Joulu on perheen juhla. Käydään tapaamassa isovanhempia ja lähimpiä ystäviä. Viedään haudoille kynttilöitä.
Tuleva joulu on poikkeuksellinen. Sairaanhoitopiirit suosittelevat joulua vietettäväksi kotona ydinperheen kesken ja välttämään matkustelua maakunnasta toiseen. Näin ollen kotoa muualle muuttaneet aikuiset lapset eivät voi tulla tervehtimään vanhempiaan eivätkä isovanhempiaan. Joulukirkot järjestetään rajoitusten takia striimattuina.
Puhe Motoristikirkossa 6.9.2020 Pyhän Jaakobin kirkossa
Matteus 5:43-48
Tänä keväänä havahduimme jälleen toteamaan, ettei elämää voi hallita. Koronaepidemia laittoi monen arvot uusiksi.
Tärkeäksi tuli oma ja läheisten terveys, yhteydenpito vaikkakin rajatusti sukulaisiin ja ystäviin. Näkymätön vihollinen vaani meitä ja aiheutti monenlaisia tuntemuksia. Ketkä ovat minulle läheisiä?
Osa ihmisistä koki yksinäisyyden tunteen kasvavan kun ei voinut mennä tapaamaan muita esimerkiksi kerhoihin ja järjestötapaamisiin. Jollekulle ainoa omainen oli viranomainen. Seurakunnat ja kunnat pyrkivät järjestämään hiukan erimuotoista lähimmäispalvelua. Yleisesti heräsi kysymys; Kuka on minun lähimmäiseni? Jeesus laajensi lähimmäisen käsitteen tarkoittavan kaikkia ihmisiä.
Saarna Karunan kirkossa 5.7.2020
Johannes 8:2-11
Eräs mies käveli kaupungilla. Hän kulki ohi nuhruiselta vaikuttavan, tupakansavulta tuoksuvan pubin. Tuonne en ainakaan mene, minulla on omat klubini, mies ajatteli. Häntä vastaan tuli räikeästi pukeutuneita nuoria. Mautonta, mies ajatteli. Minulla on mittatilauspukuni.
Laitakaupungilla mies tankkasi autonsa. Tuohon hienhajuiseen huoltoaseman baariin en menisi kahville. Minulle maistuu vain capuchino ja cafe latte, hän pohti.
Joen rannassa oli paljon kaksipyöräisiä. Mies katsoi noita moottoripyöräkundeja. Nuo nahkatakkikaverit ovat elämää pakenevia hurjastelijoita. En halua kuulua heihin. Minulla on parempia harrastuksia. Hän meni omaan kotitemppeliinsä, avasi radion ja uppoutui image-lehden tarinoihin. Olen sentään kultivoitunut, hän ajatteli. Mutta kolkutteliko tyhjyys jo täydellisen jäljittelyelämän ovella?
Poikkeukselliset olosuhteet muuttavat ihmisen käyttäytymistä
Poikkeusolojen vallitessa kaikki muuttui. Näkymätön virus vaikutti jokaisen päivittäiseen elämään enemmän tai vähemmän. Olen seurannut ihmisten käyttäytymistä ja kuulemani ja näkemäni perusteella todennut sen olevan hyvin erilaista ihmisestä riippuen.
Osa hamstrasi toiletti- ja talouspaperia mahdottomat määrät. Jotkut ostivat ruokaa varastoon moniksi kuukausiksi. Desinfiointiaineet loppuivat epidemian alussa kaupoista. Jopa hammastahna loppui. Moni pelkäsi tartuntaa ja se on toki ymmärrettävää. Pelkoihin liittyi osalla ylireagointia. Osalla työpaikoista ilmapiiri kiristyi; epäiltiin muun muassa työtoverin saaneen tartunnan, vaikkei varsinaisia perusteita ollut. Toki oireettomia kantajia on.
Suomalaisuus kehittyi ajan saatossa
Itsenäisyytemme juhlapäivänä Suomi täyttää satakaksi vuotta.
Itsenäisyytemme kehityksen perusta on kuitenkin paljon kauempana, kielessämme ja kulttuurissamme. Turun piispa Mikael Agricola julkaisi ensimmäiset suomenkieliset teokset, Raamatun Uuden Testamentin ja ABC-kirian eli aapisen jo 1500-luvulla. Suomalaisuusaate oli vahvana ollessamme Ruotsin vallan alla ja virkakoneistomme kehittyi autonomian aikana Venäjän alaisuudessa.
Me tarvitsemme oman historiamme, sillä ei ole kansakuntaa, jolla on tulevaisuus ilman menneisyyttä. Tänä vuonna tulee kahdeksankymmentä vuotta talvisodan syttymisestä. Maamme väestön rivit olivat yhtenäiset. Kansakuntaamme oli puolustettava. Yhteinen näky lujitti puolustustaistelussa Suomen ollessa vaarassa tulla miehitetyksi.
Puhe 1.9.2019 Motoristikirkossa Pyhän Jaakobin kirkossa
Mitä sinulle kuuluu? Onko kaikki hyvin? Ne ovat tyypillisiä kysymyksiä, joita esitämme kun tapaamme jonkun tutun ihmisen. Ennen kuin kysyt, mieti, olisiko sinulla aikaa kuunnella, mitä hänelle oikeasti kuuluu, jos hän alkaisi vastata.
Me oletamme toisinaan tuntevamme toisen elämän paremmin kuin mitä se tosiasiasiassa on. Sorrumme myös vertailemaan itseämme muihin. Olen parempi kuin tuo toinen. Noin en ainakaan toimisi jne. Tosiasiassa voimme arvioida vain itseämme ja muuttaa vain omaa käytöstämme, emme toisen.
Saarna Paimiossa ja Sauvossa 17.3.2019
Matteus 15:21-28
Maailmassa on paljon kansoja ja kulttuureja. Erilaisilla kansoilla ja heimoilla on erilaiset tavat. Se, mihin kulttuuriin synnymme, muokkaa meitä. Kaikilla meillä on biologinen taustamme. Perimämme vaikuttaa meihin mutta vasta sosiaalisuus, liittyminen muihin, nähdyksi ja kuulluksi tuleminen, synnyttää meidät persooniksi. Pieni lapsi tarvitsee paljon huomiota voidakseen kehittyä omaksi persoonakseen. Aikuinenkin haluaa tulla kuulluksi ja nähdyksi, kuka enemmän kuka vähemmän.
Jeesuksen aikana kulttuurierot olivat suuret. Juutalaiset olivat Jumalan valittu kansa. He katsoivat olevansa etuoikeutettuja Jumalan edessä. Pakanat olivat muukalaisia, eivät meikäläisiä, näin juutalaiset ajattelivat.
Puhe uuden vuoden aattona jokirannassa Paimiossa 2018
Uusi vuosi on uuden alkamista. Näin ajattelemme. Toivomme seuraavasta vuodesta vähän parempaa tai ainakin yhtä hyvää kuin kulunut vuosi, jos se on mennyt hyvin.
Osa meistä haluaisi aloittaa puhtaalta pöydältä, jättää menneisyyden painolastit. Meitä sitovat helposti huolet, pettymykset jopa katkeruus. Jokin asia ei ole mennyt kuten toivoimme. Jokin tärkeä toiveemme on jäänyt toteutumatta. Jos voisin vain deletoida tietyt asiat kuin tiekoneen muistista, joku ajattelee.
Karhu-kirja ilmestyy

Siivous meni hulinaksi. Juuso ja Sulo tanssii ja Tessu emo sotkee omenan palaisia. Kuva Pasi Jäntti.
Sulo Karjalainen on Kuusamon suurpetokeskuksen isähahmo. Hänellä on kuusi komeaa karhua, kettuja ja susia sekä poroja ja ilveksiä.
Eläimet asuvat kodinomaisissa aitauksissaan ja saavat hyvää huolenpitoa päivittäin.
Sulon eläimet ovat jääneet orvoiksi ja päätyneet hänen orpokotiinsa. Vapaaksi on voitu päästää vain osa ilveksistä. Muut eivät enää pärjäisi luonnon olosuhteissa. Osa eläimistä on syntynyt Suurpetokeskuksessa.
Sulo on humaani ja rehellinen suomalainen mies, joka suojelee luontoa ja puolustaa oikeudenmukaisuutta ja inhimillisyyttä. Hän on tukenut monia nuoria työllistämällä heitä kesäisin eläinten parissa työskentelyyn. Sulon elämäntyö on niin merkittävä että päätimme tehdä siitä kirjan nimellä: Karhumies.
Puhe uuden vuoden aattona vuonna 2017 Paimion jokirannassa
Vuosi 2017 oli täynnä tapahtumia. Vietimme reformaation juhlavuotta. Viisisataa vuotta sitten syntyi luterilainen kirkkomme Martti Lutherin uskonpudistuksen myötä. Suomi täytti sata vuotta ja toimintaympäristöni, Paimion kaupunki 20 vuotta. Kaiken juhlinnan keskellä tärkeimmäksi muodostui se, että teimme sen kaiken yhdessä.
Monet kaupungin ja seurakunnan sekä eri järjestöjen yhteistyössä tehdyt tapahtumat korostivat yhteenkuuluvuutta. Yhdessä saimme enemmän aikaan. Yhdessä tekeminen mahdollisti monia tapahtumia vuoden aikana.
Yhdessä, oli satavuotiaan Suomen juhlavuoden teema. Yhdessä olemme tätä maata rakentaneet, me ja meitä aiemmat sukupolvet. Erityiskiitos kuuluu teille naiset ja miehet, sotiemme veteraanit. Puolustitte maatamme sen vaikeina sotavuosina. Kiitos kuuluu myös kaikille maamme jälleenrakentajille sotien jälkeen.